Taksikuski tänään jutteli kollegan epäonnistuneesta asuvalinnassa. Naispoliitikko vasemmalta oli pukeutunut tv:ssä prinsessaksi - ei kuulemma vakuuta tehtaan rasvanahkaduunaria eikä iäkästä taksikuskia. Muttei kuulemma vaimon sairaalassa työskenteleviä kollegoitakaan.
Ei ole naispoliitikkona helppoa pukuvalinnoissa. Miehet pääsevät helpommalla. Siitä vaan sama "koulupuku" kaikille. Väriskaala heittää sen verran, ettei näin syksyllä iltaseitsemän jälkeen erota sitäkään. Skragan eli kravaatin värisävyissä ja kuvioissa voi sitten osoittaa olevansa konservatiivinen (harmaata, punasinistä tai muuten hillittyä pikkukuviota tai raitaa) tai rennompi (jopa kukkakuosia, vähän isompaa kuviota, vaaleampaa värikästä tai jopa Marimekon unikkoa tai muumia, näistäkin persoonallisuus on kyseenalaista, käyttö jo melko bulkkia, massaa).
Naispoliitikko: jakkupuku - liian konservatiivinen? Hame - liian lyhyt?Housut - liian maskuliininen? Värit - ei valtiopäiville sopivaa? Musta - liian jäykkää? Tavallisesti pukeutuva - liian pukeutumaton?
Siispä työasujeni ratkaisuni teen arjen kapeissa rajoissa. Ostan silloin kun ehdin, sitä mitä nopeasti löydän. Kaapista päälle valitsen sen, joka ei ole rytyssä ja josta mahdolliset lapsen naaman hieronnan ja sylikiehnauksen jäljet on nopeasti pyyhittävissä pois. Jos päivän ohjelmassa on "herrojen" kanssa tapaamisia, voin valita muodollisempaa business-pukeutumista, jos päivä kuluu valiokunnassa ja työhuoneessa, ei tarvitse niin paljon miettiä.
Eilen paperitehtaalta kuulin terveiset, että "tuo mies kerran sanoi sua voivansä äänestää, jos ei sulla olis sitä punaista jakkua". Taas se oli sama väri päällä.
