Tänään on kolmas päivä. Lauantaina ylioppilasjuhlien tuoksinassa tuli viesti oman vaalipiirimme edustajan Susanna Haapojan poisnukkumisesta. Juhlien jälkeen grillattiin ja vietettiin täydellisen päivän täydellistä iltaa. Lapsetkin olivat kuin päiväunesta, Klaara Alvarista piti huolta ja juhlavaatteet olivat fiksut ja kestivät nurmikolla istumisen ja leikkimisen. Mutta ei se mihinkään unohtunut, että työkaveri on äkillisesti pois, minua 5 vuotta vanhempi.
Siskon tuleva m ies kertoi sairaskohtauksesta, kun oli ollut lentosotakoulun tilaisuudessa paikalla perjantaina. Mutta ei minulle tullut mieleenkään varautua pahimpaan.
Menee aikaa tottua, ettei Susanna ole valiokuntamatkalla tai maakunnassa työtehtävissä, kun hän ei enää ole eduskunnassa. Hän oli niin määrätietoinen, aina iloinen - jopa vaatiessaan tai vastustaessaan jotain kovastikin, hän teki sen tavalla, joka piti tunnelman rakentavana. Muistan hänet aina reippaasta ja hymyilevästä olemuksestaan. Rauha hänen muistolleen ja voimia lähiomaisille.
Helteessä, miettien voisiko kirjoitustyötehtäviä vielä siirtää huomiseen, kun jo hellekin kuulemma lakkaa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti