Junassa on aikaa kirjoitella, kun lennot eivät tuhkakerrosten läpi lennä. Työurien pidentämistä mietitään kuumana eläkkeelle päästämisen myöhentämisenä. Välillä osa muistaa senkin, että työssäoloaika pitenee, jos työelämän aloittaa aiemmin. Tietysti pitäisi ymmärtää sekin, että jos välillä on työttömyyksiä, silloinkaan ei kansantaloutta palvele. Näissä kaikissa vaiheissa myös työnantajilla on tärkeä rooli, etenkin viimeisessä!
STTK puheenjohtaja Mikko Mäenpää avasi ansiokkaasti keskustelun myös koulunkäynnin aloittamisiästä. Minusta ideaa ei pidä tyrmätä heti ja täysillä.
Tämän päivän ekaluokkalaiset eivät aloita kouluaan samanlaisissa pulpettiriveissä, kuin vanhempansa ovat aloittaneet. Eivätkä pienimpien koululaisten koulupäivät todellakaan muistuta isovanhempiensa ulkoa opettelua opettajan karttakeppiä peläten.
Raja kasvamisen, kehittymisen ja oppimisen välillä on huomaamaton, jos näin halutaan opetusmenetelmissä mahdollistaa. Viihtyisät jopa kodinomaiset koululuokat eivät ole suuri harppaus päiväkodin askartelupöydistä ryhmäpöytiin. Oma kolmivuotiaani oppi päiväkodissa kirjoittamaan nimensä, huuteli kotona "tässä on jo K, L ja kaksi Aata, mikä sitten tulikaan?" R ja A muistuivat vinkistä mieleen.
Itse asiassa kovin juttu taitaisi olla se, että päiväkodissa lapset voivat olla hoidossa vaikkapa 7-17, koulun alettua 4 tuntinen päivä vaatii hoitojärjestelyjä.
Minusta rajoja lapsen opin innon tyydyttämiseksi voisi laskea yhä eri ammattikuntien välillä yhdessä pohtien. Siksi Mäenpään ehdotusta täytyy jatkojalostaa ja tutkia lisää.
Miapetra Kumpula-Natri
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti