11. helmikuuta: Mistä erottaa demarin ja demarin?

Tähän kysymykseen saa vastata päivittäin jo nyt, kun pohdin kysymystä puheenjohtajakisaan lähtemistä SDP:ssä.

MEP Lasse Lehtinen tuttuun räväkkään ja selkeäsanaiseen tyyliin paalutti YLE:n jutussa SDP.n puheenjohtajavaalin olevan tuomiojalaisen ja lipposlaisen linjan väliltä valitsemista. Koska Tuomiojan linja tiedetään...

Oma nimen kuulee aina, Lasse puhui myönteisesti minusta, entisestä vaalipäälliköstään eurovaaleissa. Mukavana muistelen vaaleja kesällä 2004. Enkä silloin kysynyt ehdokkaan Nato-linjaa. Ei hänkään minulle aiheesta nyt soittanut, kun tukea tuli.

En minä Nato-jäsenyyden kannattaja ole, maltillinen SDP:n puoluelinjan kannattaja: ei syytä tässä vaiheessa liittyä.

Aktiivinen Nato-puheenvuorojen käyttäjä Liisa Jaakonsaari näytti minusta viimeviikolla puhuvan Tuomiojan puolesta... Taustatuen mukaan ei demaria ja demaria voi demarista erottaa.

EU:sta muistan Tuomiojan olleen 55% puolesta, 45% vastaan. Minä lähestelin sataa. Enkä ETA-jäsenyyttä lapsosena ehtinyt kannattamaan enkä vastustamaan...

Helpompi on yleisiä vaaleja käydä, jossa paneelissa on toisen puolueen edustajat kanssakeskusteluissa. Tulevilla viikoilla pitäisi demari ja demari saada keskenään keskustelemaan. Ehkä pitää yrittää...

9. helmikuuta: Kuhinaa vai vaan tuhinaa

Millä ylös? Sitä on mietitty monella taholla SDP:ssä. Puoluehallitus ja johto käynnistivät omat uudistamisohjelmat. Eihän kaikki voi vuodessa näkyä ja tiettyä vastarintaakin koetaan, niinkuin aina uudistuksissa. Mutta vuosi alkaa täyttyä, eikä tulosta näy...

Massatilaisuuksien taso on noussut hurjasti tai ainakin tapa kokoontua on raikkaampi, kuin vain raskaalla kaavalla pidettyjen puheiden kuulemaan kokoontuminen. Nyt viikonlopuna kuntapäivillä ja tulevaisuusfoorumi-2:ssa Turussa sekä viihtyy, että voi pohtia asioita. Joku lehtijuttu väitti hautajaistunnelmaa aistineen, sitä en kyllä aistinut ollenkaan (toisaalta Irlannissa hautajaisissa taidetaan iloisina muistella vainajaa ja jatkot pidetään kapakassa, ehkä toimittajalla oli tämä tunnelma mielessä??). Mutta kannatuksen muuttumiseen ei riitä edes se, että keskenään olisi kivaa.

Nuoriso- ja opiskelijaliikkeet perustivat epämiellyttävä totuus -aktivistiryhmän uudistuksia ajamaan. Ideoita pulppusikin, joista moni on jäänyt jäsenäänestyskeskustelun jalkoihinkin. (Se keskustelu on muuten jalostunut ja monia hyviä ideoita tullut esiin!) Nuorten puolelta tuli esimerkiksi ideat puoluekokousväen määrän kasvattamisesta ja kauden lyhentämisestä: ne jo ensikesänä sääntöihin otettaneenkin.

Toisin, kun perjantain Demarin päätoimittaja satiirissaan(!) totesi, ei minusta nuorisoliikkeen tehtävä ole ainoastaan tuoda puolueelle nuoria kannattajia, vaan myös olla piikki puolueen lihassa! Jos siinä vähän onnistuu, ei pitäisi kenenkään harmistua...

Tällä viikolla ravistelua aiheutti, kun nuorten parissa (18-29v!) tehty mielipidemittaus osoitti kaakkoon. Ei minkään puolueen kohderyhmä voi alkaa vasta yli 30-vuotiaista!

SDP pitäköön seinät leveällä ja katon korkealla, niin että täysikäiset kaikki sopivat mukaan eikä yläikärajaa ole! Sukupolvien ylitykset ovat sitä paitsi antoisia. Toiset ovat sotineet ja jopa maamme itsenäistymisen henkilökohtaisesti kokeneet. EU-Suomessa aikuiseksi tulleet ovat tänään kolmikymppisiä - siis eurooppalaisuuskin on ihan aktiivista tätä päivää. Nämä perspektiivit pitäisi osata yhteensovittaa - SDP:ssäkin.

Onko uudistumishaluja tosissaan, näkyy kesällä. En tarkoita vain johtonimiä vaan politiikkaa ihteään.

SDP päivitys tähän päivään onnistuisi, kun tässä päivässä näkyviin ongelmiin katsottaisiin kansan silmin. Minusta julkista palvelua on paha puolustaa, kun sitä ei ole saatavilla. Olisi seisottava hammassärkyisen rinnalla eikä selittää. Puolueella on vaikutusvaltaa asian korjaamiseen. Turhinta on olla politiikassa ja seistä virkamiehistön rinnalla selittää Järjestelmää, kun politiikalla luodaan koko Järjestelmä.

30. tammikuuta: Norge ottaa ilmastomuutoksen tosissaan

...ja olipa ilo kuunnella ja katsella lähietäisyydeltä. Norjan pääministeri ja paikallisen SDP:n puheenjohtaja oli todella karismaattinen esitellessään norjalaisen suunnitelman päästä kokonaan hiilineutraaliksi maaksi vuoteen 2030 mennessä. Hän uskoi päästökauppamekanismeihin vahvasti: se mikä päästöjen vähentämisessä tulee täällä kamalan kalliiksi, kannattaa vähentää jossain, jossa sen voi tehdä halvemmalla! Ilmasto ja ilmakehä on meillä kuitenkin yhteinen! Kysyin ympäristöjärjestöjen kantaa. Stoltenberg selitti kohdanneensa paljon kritiikkiä, muttei osoittanut ymmärrystä. Harmi, kun en vielä norjaksi puhutussa keskustelussakaan ymmärtänyt sitä, miksi ympäristöjärjestöjen parissa esitetään kritiikkiä päästöjen vähentämisen ostamiselle muualta. En ole sitä suomeksikaan ymmärtänyt.

Päiväkeikka Osloon on palkitsevan osuuden puolella: istun paluumatkan alussa junassa matkalla keskustasta kentälle. Koskahan Suomen pääkaupunki kuuluu niiden sivistyneiden pääkaupunkien joukkoon, jossa lentokentälle pääsee junalla kätevästi, nopeasti ja taksia halvemmalla. Päiväkeikan etu on se, että runsas matkustamisaika kuluu lukien papereita, joihin muuten voisi olla vaikea syventyä. Ja paluumatkalla on jo paperit luettu, joten voi keskittyä kevyempään.
Koitan unohtaa, että tammikuun istunnoista ja valiokuntakokousrumbasta vapaa aika on lopuillaan, ja aloitin vielä uuden dekkarin. Mutta ruotsiksi! Näin voin perustella proosaa kielenoppimishyödyllisyydellä. Mankellin Kurt Wallenbergin murhatutkimukset Skånessa vievät mukanaan ja kantavat tältäkin matkalta takaisin kotiin Vaasaan asti...

Torstaina 20.12. Europukkeja roikkui parvekekaiteissa

Oikeastaan vain päivämäärästä huomaa, että joulu on lähellä, niin mustaa ja pimeää on ulkona Pohjanmaalla ja Helsingissä.

Kävin aamukokouksessa Brysselissä, jossa EU:n demariympäristöministerit kokoontuivat ennen ympäristöministerineuvosta. Meillä kun ei ole ministereitä SDP:llä ollenkaan, niin edustin puoluettani ilmasto- ja energiatyöryhmän puheenjohtajana. Balilta oli saatu jatkointoa ja diplomatiaa ja solidaarisuutta korostettiin ilmaston lämpenemiseltä suojelemiseksi.

Toivottelivat Brysselissä, että älä palellu Suomessa. No eihän meillä ole edes lunta! Brysselin kentän tuntumassa oli muutama sentti ja männyt olivat kuvankauniita. Bussin ikkunasta näin monien kotien ja kuppiloiden parvekkeilla muovipukkien kiipeilevän. Huonostikiinnitetyt näyttivät kyllä lötkösti kaiteessa roikkuvan... mutta joulu jo käväisi mielessä. Perjantaina on kuitenkin vielä arkinen eduskuntapäivä. Sitten se tunnelma varmasti jo ovella kolkuttaa...

to 13.12. Puhelimesta kuului "äiti" ja Pekkarinen puhui

Eilen istunto päättyi muutaman minuutin yli puolen yön. Meitä oli muutama kansanedustaja loppuun saakka keskustelemassa päästökaupasta. Ajankohta meni myöhäiseksi valtioyhtiölaista keskustelemisen vuoksi, kun hallituspuolueissakin monelle on kipeä paikka luovuttaa eduskunnan myyntivaltuudet pois hallituksen käsiin ja antaa lupa myydä valtion omaisuus kokonaan pois esim Rautaruukissa, Outokummussa ja Kemirassa. Oppositiopuolueista kukaan ei hyväksy esitystä sellaisenaan.

Kaikki kunnia ministeri Pekkariselle, joka jaksoi yleisön vähyydestä huolimatta puhua innolla asiaansa. Hän vastaili vielä viittä vaille puolenyön kansanedustajille, jotka eivät olleet enää tuntiin olleet salissa... Eleestäkään ei huomannut, ettei lehdistöparvella ollut enää ketään eikä salissakaan kuin 4 kansanedustajaa. Mistä ihmeestä hän saa kaiken tuon energiansa?!

Oman energiani sain pitkälle päivälle siitä, että Klaara oppi puhumaan puhelimessa! Tähän asti jutustelu on ollut yksipuolista ja kuulemma hän aina hymyili äidin äänelle. Nyt alkoi tulla juttua: kengät! Hiekkaa hanskas! Kulta, äitin! Mutta se vielä menee yli ymmärryksen, kun leperrän "äiti täällä", silloin hän alkaa katselemaan ympärilleen ja unohtaakin puhelimen...

la 24.11. "Tunnen" Guatemalan presidentin!

On mahtavaa, kun matkustaa tunteja junalla ja varsinkin, kun on puheet pidetty niin, ettei esiintymistä tarvitse enää hioa... Silloin eli nyt tätä kirjoittaessani on aikaa lukea lehtiä, muutakin kuin Hesaria, Demaria, Pohjalaista ja Ilkaa...

Mukaan tarttui The Economist. Suomikin oli mainittu 2x3cm jutussa Jokelan koulusurmien vuoksi. Samankokoisessa jutussa oli uutinen "Alvaro Colom was elected as Guatemala's next President. He defeated a former army general in a run-off ballot". Olen tavannut nyt presidentiksi valitun miehen Guatemalassa 1,5 vuotta sitten!! Lyhyen keskustelumme jälkeen hän halusi keskustella vielä pidempään, joten järjestimme vielä lounastapaamisen. Hän oli aloittanut valmistautumisen presidentinvaaleihin ja halusi jutella Euroopan näkökulmasta yleispoliittisesta tilanteesta. En muista, miten puhe meni musiikkiin, mutta hän toimitti minulle hotelliin vielä ennen lähtöäni poikansa rokkibändin levyn!

Muistaakseni Colom on ensimmäinen ei-maya, joka oli saanut maya-papin arvon. Toivottavasti hän presidenttinä pystyy parantamaan mayojen asemaa, sillä he eivät ole edes sorrettu vähemmistö vaan enemmistö, jolle on jäänyt maan kurjuuksien osa kannettavakseen (lukutaidottomuus, köyhyys, poliittisen vallan ulkopuolella, lasten myynti adoptioon, hyvittämättömät menetykset taisteluista...)

Ja nyt taas harmittaa, että kamerani meni hukkaan Guatemalasta tullessani paluumatkalla! Maya rauniokaupunkikuvien lisäksi menetin kuvan nykyisen presidentin rinnalla...

Perjanta 23.11. Bulgarian jugurtti EU:ssa

Perjantaina 23.11. Bulgarian jugurttia EU:ssa Olin pitkästä aikaa Euroopan demareiden (PES) valtuuston kokouksessa. Se pidettiin Bulgarian Sofiassa. Moni vanhempi kokousedustaja oli liikuttunut siitä, etteivät he olisi uskoneet vielä parivuosikymmentä sitten, että voisivat olla täällä demarien kokouksessa ja että maa olisi unionin jäsen! Korruptio on kuulemma kamala ja ihmisten usko poliitikkoihin on matalalla. Talous on kuitenkin kehittymässä ja ihmiset saavat töitä. Ehdin näkemään vain kansainvälisen hotelliketjun aulan, kokoushallin ja auton ikkunasta matkan lentokentältä hotelliin ja takaisin. Näytti vielä köyhältä, mutta jo monin osin länsimaistuneelta. Puheenvuorossani muistelin, millaista oli olla uusi jäsenmaa 1995, Bulgaria liittyi tämän vuoden alusta. Ja toin terveisiä Itämeren rantavaltiosta: onhan Itämeri unionin sisämeri ja maailman saastunein meri! Viineissä on Bulgarian tulevaisuus. Bulgarian jugurttiin tehdyt ruoat ja salaatit olivat myös ihania. Eilisillan tarjoilua kansallismuseossa muistelen punaviinilasillisen ääressä lentokentällä, jossa jännitämme pääseekö lentomme lähtemään. Sankka sumu on estänyt lentoliikenteen eilen kokonaan ja tänään on lentokenttä ollut pari tuntia auki...

Olin pitkästä aikaa Euroopan demareiden (PES) valtuuston kokouksessa. Se pidettiin Bulgarian Sofiassa. Moni vanhempi kokousedustaja oli liikuttunut siitä, etteivät he olisi uskoneet vielä parivuosikymmentä sitten, että voisivat olla täällä demarien kokouksessa ja että maa olisi unionin jäsen! Korruptio on kuulemma kamala ja ihmisten usko poliitikkoihin on matalalla. Talous on kuitenkin kehittymässä ja ihmiset saavat töitä. Ehdin näkemään vain kansainvälisen hotelliketjun aulan, kokoushallin ja auton ikkunasta matkan lentokentältä hotelliin ja takaisin. Näytti vielä köyhältä, mutta jo monin osin länsimaistuneelta. Puheenvuorossani muistelin, millaista oli olla uusi jäsenmaa 1995, Bulgaria liittyi tämän vuoden alusta. Ja toin terveisiä Itämeren rantavaltiosta: onhan Itämeri unionin sisämeri ja maailman saastunein meri! Viineissä on Bulgarian tulevaisuus. Bulgarian jugurttiin tehdyt ruoat ja salaatit olivat myös ihania. Eilisillan tarjoilua kansallismuseossa muistelen punaviinilasillisen ääressä lentokentällä, jossa jännitämme pääseekö lentomme lähtemään. Sankka sumu on estänyt lentoliikenteen eilen kokonaan ja tänään on lentokenttä ollut pari tuntia auki...

Perjantaina 16. marraskuuta: Yötä myötä terveydenhoidon kriisiä...

Kävi mielessäni parikin kertaa viikolla kirjottaa pitkästä aikaa blogiini. Maanantaina iltamyöhällä, kun olin omat puheeni pitkänyt ja yöllä kahdelta vasta äänestimme ns. sairaanhoitajien pakkolain pykälistä. Toiset vakavat aikomukseni olivat muutaman kokousten välisten taukojen aikana, kun ehdin työhuoneeseeni sähköpostia lukemaan. Mutta mutta... jos vain aikaa liikesi koneen ääreen, se meni lukiessa ja vastatessa pariin sataan viestiin terveydenalan ammattilaisilta tai heidän omaisiltaan. Yhden viestin sain, jossa arvosteltiin demareiden kantaa lain arvostelemisesta. Terveydenhuollon kriisi ei naurata. Pakottamisen ideologiasta valmisteltu laki on huono. Vielä huonompaa johtajuutta on se, että tilanne on päästetty näin kärjistymään! Ja paljon on pinnan alla ihmeteltäviä asioita. Esim miksi kuntatyönantaja jakoi lääkäreille jopa 17% korotuksia (jopa +600e/kk) ja nyt sanoo, ettei ole varaa vastata Tehyn vaatimuksiin... Ja sitten vielä toinen syy blogittomuuteen: menin Facebookiin, laitoin nimen ja kuvan ja simpsalabim: alkoi tulla ystäviä vuosien ja tuhansien kilometrien takaa! Vautsi mikä juttu!

Torstaina 18. lokakuuta

Nyt on kyllä töissä niin kiire, että enempään ei ainakaan aika riitä... Olen ensimmäistä vuotta valtiovarainvaliokunnan jäsen ja syksyllä sen jaostot käyvät tarkkaan läpi koko valtion talousarvion. Verojaostossa on kaikki verolait, mm. alkoholiverolaki (veroa pitää nostaa enemmän, kuin hallitus esittää sillä juomatölkkiveron loppuminen poistaa alkoholiveron nousun vaikutuksen esim oluttölkeistä ja niiden hinta voisi jopa laskea) ja ns. energiaverolaki (dieseliä ei saisi korottaa bensiiniäkin enempää - ainakin joukkoliikenteen kustannukset olisi turvattava). Perintöverolaki nostaa verotettavan perinnön alarajaa, joka on ihan hyvä asia, mutta vieläkin jää vaikeita tilanteita kun esim. opiskelija perii, muttei saa omaisuuteen hallintaoikeutta - voi tulla kallis vero maksettavaksi, eikä itse saa lainaakaan. Kohtuullistamismahdollisuutta tulisi verovirkailijoiden käyttää, sen voisi lakiin täsmentää. Ja kiireen lisäksi talossa on kuuma ja huolestunut tunnelma sairaanhoitajien irtisanomisilmoitusten jäljiltä - niinkuin varmaan muillakin työpaikoilla kahvipöytäkeskusteluissa: toivottavasti syntyisi tyydyttävä ratkaisu, ettei hätä joka sairaalan monille osastoille syntyisi, koskaan konkretisoituisi! Lupaan kirjoitella, blogini, vähän useammin, vaikka sitten lyhyemmin... Nyt hyvää yötä.