...ja olipa ilo kuunnella ja katsella lähietäisyydeltä. Norjan pääministeri ja paikallisen SDP:n puheenjohtaja oli todella karismaattinen esitellessään norjalaisen suunnitelman päästä kokonaan hiilineutraaliksi maaksi vuoteen 2030 mennessä. Hän uskoi päästökauppamekanismeihin vahvasti: se mikä päästöjen vähentämisessä tulee täällä kamalan kalliiksi, kannattaa vähentää jossain, jossa sen voi tehdä halvemmalla! Ilmasto ja ilmakehä on meillä kuitenkin yhteinen! Kysyin ympäristöjärjestöjen kantaa. Stoltenberg selitti kohdanneensa paljon kritiikkiä, muttei osoittanut ymmärrystä. Harmi, kun en vielä norjaksi puhutussa keskustelussakaan ymmärtänyt sitä, miksi ympäristöjärjestöjen parissa esitetään kritiikkiä päästöjen vähentämisen ostamiselle muualta. En ole sitä suomeksikaan ymmärtänyt.
Päiväkeikka Osloon on palkitsevan osuuden puolella: istun paluumatkan alussa junassa matkalla keskustasta kentälle. Koskahan Suomen pääkaupunki kuuluu niiden sivistyneiden pääkaupunkien joukkoon, jossa lentokentälle pääsee junalla kätevästi, nopeasti ja taksia halvemmalla. Päiväkeikan etu on se, että runsas matkustamisaika kuluu lukien papereita, joihin muuten voisi olla vaikea syventyä. Ja paluumatkalla on jo paperit luettu, joten voi keskittyä kevyempään.
Koitan unohtaa, että tammikuun istunnoista ja valiokuntakokousrumbasta vapaa aika on lopuillaan, ja aloitin vielä uuden dekkarin. Mutta ruotsiksi! Näin voin perustella proosaa kielenoppimishyödyllisyydellä. Mankellin Kurt Wallenbergin murhatutkimukset Skånessa vievät mukanaan ja kantavat tältäkin matkalta takaisin kotiin Vaasaan asti...
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti