Kävi mielessäni parikin kertaa viikolla kirjottaa pitkästä aikaa blogiini. Maanantaina iltamyöhällä, kun olin omat puheeni pitkänyt ja yöllä kahdelta vasta äänestimme ns. sairaanhoitajien pakkolain pykälistä. Toiset vakavat aikomukseni olivat muutaman kokousten välisten taukojen aikana, kun ehdin työhuoneeseeni sähköpostia lukemaan. Mutta mutta... jos vain aikaa liikesi koneen ääreen, se meni lukiessa ja vastatessa pariin sataan viestiin terveydenalan ammattilaisilta tai heidän omaisiltaan. Yhden viestin sain, jossa arvosteltiin demareiden kantaa lain arvostelemisesta.
Terveydenhuollon kriisi ei naurata. Pakottamisen ideologiasta valmisteltu laki on huono. Vielä huonompaa johtajuutta on se, että tilanne on päästetty näin kärjistymään! Ja paljon on pinnan alla ihmeteltäviä asioita. Esim miksi kuntatyönantaja jakoi lääkäreille jopa 17% korotuksia (jopa +600e/kk) ja nyt sanoo, ettei ole varaa vastata Tehyn vaatimuksiin...
Ja sitten vielä toinen syy blogittomuuteen: menin Facebookiin, laitoin nimen ja kuvan ja simpsalabim: alkoi tulla ystäviä vuosien ja tuhansien kilometrien takaa! Vautsi mikä juttu! | |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti